Näin alkuun tällainen miete. En ymmärrä miten aina näin iltaisin mulla on näin järjettömän kylmä: kädet on jäässä ja muutenkin koko kroppaa paleltaa. Väsymyskö pistää paikat jäätymään? En nyt suoranaisesti sanoisi olevani niinkään väsynyt, mutta kai se vähäinenkin väsymys voi vaikuttaa asiaan. Ja sitten itse asiaan...  -,-'

    Sainpa toissapäivänä S-etukortti osuusmaksun loppuosan laskusta, mikä merkitsi siis sitä että se pari vuotta, mikä siinä oli ollut aikaa keräillä niitä bonuksia, oli kulunut täyteen. Enpä ollut korttia käytellyt kovinkaan ahkerasti tuona aikana mikä taas merkitsi sitä ettei osuusmaksukaan ollut siitä yhtää päässyt pienenemään. Vedin siitä sitten johtopäätöksen etten varmasti tulisi korttia vastedeskään käyttämään niin miksipä siis kuulua S-pankin asiakasomistajaksi. Siinä tapauksessa olisi myös aivan turhaa tuota loppulaskuakaan maksaa jo muutenkin vähäisillä varoilla kun ei niitä bonuksia sitten kuitenkaan tulisi kertymään, kun ei tällaisissa S-etukorttikaupoissa tule muutenkaan niin usein käytyä. Siispä päätin erota S-pankista.

 
    Kävin ensin katsomassa, mitä netti-sivut sanovat eroamisesta. Ymmärsin, että jonkin sortin eropaperit tulisi täyttää, mutta päätin vielä tiedustella asiaa tarkemmin asiakaspalvelulta. He sanoivat, että minun täytyy käydä S-pankin asiakaspalvelu pisteessä hoitamassa nämä eroamisasiat. Onneksi sattumalta äitini oli menossa käymään Lohjalla seuraavana päivänä niin pääsin sitten käymään samalla reissulla Prismassa hoitamassa hommat. Sitähän minä miestiskelin siinä ennen kuin pääsin paikalle, että joutuuko sen laskun kuitenkin maksamaan vaikka on eroamassa. Sekin selvisi ettei se ole tarpeellista, sillä se aloitus maksu, jonka olin jo maksanut liittyessäni asiakasomistajaksi S-pankkiin, maksettiin minulle takaisin. Näin ollen mikäli olisin maksanut loppuosan laskusta olisin senkin saanut takaisin siinä samalla. 

    Huh, sainpa tämänkin asian nyt selvitettyä. Minua, kun pienenpikin asia rupeaa stressaamaan, vaikka ei välttämättä tarvitsisi. Sitä rupeaa aina suurentelemaan asioita, vaikkeivät ne sellaisia olisikaan loppujen lopuksi. Sen olen saanut moneen kertaan huomata.