Pieni tauko ollut viime kirjoituksesta. Ei ole ollut aikaa kirjoittaa, eikä sen puolin ole ollut mitään aihettakaan. Tänään on vapaa päivä joten sain aikaa omiin juttuihin ja siivoamiseen. Nyt sain viimeinkin ikkunat pestyä. Viime pesusta onkin jo pikku hiljaa kerennyt kulumaan vuosi. Aloinpa tuossa toissapäivänä myös neulomaan villasukkia itselleni, vaikka tuo villasukkakausi alkaakin olla jo pikku hiljaa ohi.
Siinä sitä pientä alkua siitä villasukasta.
Sain puhelun yhdentoista aikaan ja yllätyksekseni se oli mummi. Hän pyysi minut laskiaispulla kahveille. Eipä minulla tässä muutakaan tärkeämpää tekemistä ollut, joten päätin mennä. Miksipä sitä kieltäytyäkään, kun harvoin tulee mummilla käytyä. Mietitytti vain se, että onko hän kutsunut muitakin, vain olenko minä ainoa kuka saapuu paikalle. Tosiaan, kun harvoin tulee mummia nähtyä niin pientä vierastusta on havaittavissa varsinkin silloin kun menen yksin sinne tai vaikka mieheni kanssa. Pienempänä vietin aina kesäni siellä ja olin paljon enemmän mummin kanssa tekemisissä, mutta näin vanhempana näen mummia aina vain juhlapäivinä tai jos hän kutsuu kahville tai syömään.
Lähdin vähän ennen kahta pyöräilemään mummille. Noustuani pyörän selkään, tajusin että viime kerrasta olikin aika paljon aikaa. Se oli niin raskasta ja tuntui oudolta. Kuntoni ei ole enää sama kuin silloin pienenä, kun tuli juostua ympäri kyliä kavereiden kanssa. Eipä siihen auta sekään, että kumit olivat hieman tyhjenneet pitkän käyttämättömyysjakson aikana. Enpä siinä jaksanut lähteä pyöränkumien pumppua enää hakemaan, kun oltiin sovittu mummin kanssa että kahden aikaan nähtäisiin. Päästyäni perille huomasin enoni auton pihalla ja helpotuin hieman: en ollut yksin mummin kanssa. Tunnelma oli kuitenkin vaikea: eivät mummi ja enoni puhuneet sen enempää kuin minäkään. Muutamia pieniä juttuja tuli sanottua.
Hiljaisuudessa söimme laskiaispullia ja joimme kahvia. Sitten tuli se hetki, kun enoni lähti ja jäin mummin kanssa kahden. Istuimme sohvalla ja mummi kertoi siitä kuinka hän lapsena oli leikkinyt ulkona päivät pitkät naapurin lapsien kanssa. Minä vain myöntyilin ja nyökkäilin hymyillen. Tunsin itseni kissaksi, joka pesee turkkiaan, koska haroin hiuksiani ja hankasin naamaani ikään kuin se olisi ollut likainen. Vaivaannuttavat tilanteet saavat minut hermostuneeksi ja näin ollen sitten toistelen jotain turhia liikkeitä muka peittääkseni hermostuneisuuteni tai jotain.
"Nykyajan nuoret eivät taida enää muuta tehdäkään kuin istua sisällä tietokoneella tai tv:n ääressä. On se maailma muuttunut sitten minun nuoruuteni", mummi päivitteli. Totta, maailma on muuttunut ja minusta olisikin parempi, että lapset ja nuoret yhä leikkisivät ulkona enemmän kavereiden kanssa, eivätkä aina vain pelaisi tietokoneella tai nuokkuisi facebookeissa ja instagrammeissa tms. sivustoissa. Ehkä olen hieman vanhanaikainen, mutta tuota mieltä minä olen.
Noin tunnin oltuani mummilla, mieheni soitti ja kysyi missä olen. Sanoin olevani mummilla vielä ja lähteväni pian kotiin. Juuri silloin katsoimme kello kolmen uutisia. Btw saamen kieli kuulostaa erittäin jännältä. :D Sittenpä lähdinkin kotia päin ja mummi sanoi, että käyhän useamminkin tai käykäähän molemmat ja se itseasiassa kuulosti erittäin hyvältä idealta. Pitänee vain altistua tilanteille, jotka eivät miellytä tai joita vieroksuu ja yrittää vältellä niin pääsee eroon siitä vieraantumisen tunteesta vähä vähältä. Mummi antoi mukaan pullia ja sämpylöitä kotiin viemisiksi. Näin ohimennen sanoen, mummin sämpylät on maailman parhaita!! Sitä aina hoen, kun mummin sämpylät tulee puheeksi. Ei sen puoleen tekee kyllä edelleenkin mieli mummin lanttulihakukkoa: jospa hän sitä joskus taas tekisi niin varmasti söisin, jos tarjottaisiin! :)
Sittenpä vielä iltasella kävi vanha luokkakaveri tyttöystävänsä kanssa tässä iltakahvilla meidän luona. Pelailtiin siinä vähän NES-konsolilla ja juteltiin niitä näitä. Yleensä tulee juotua huomattavasti enemmän ja suuremmalla halulla kahvia, mutta tänään se vähän tökki. Ei oikein maistunut. Mutta eipä siitä sen enempää. Minä lopettelen tältä erää. Hyvää helmikuun loppua itsekullekin. :) niin ja hyvää laskiaistiistaita.. tai näitä viimeisiä tunteja, mitä siitä on jäljellä.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.